Huokaus. Tämänpäiväisessä Aujourd’hui en France -lehdessä oli artikkeli, jossa mittailtiin joulun merkitystä ranskalaisille. 49% vastanneista koki joulun ennen kaikkea perhejuhlana, 21% koki sen erityisesti lasten juhlana, 16 % pitää sitä vain kaupallisena tapahtumana ja vain 14% ranskalaisista ajattelee, että joulu on hengellinen juhla. 14 prosenttia!!!
Artikkelissa on haastateltu Le Monde des religions -julkaisun päätoimittajaa Frédéric Lenoiria, joka sanoo, että tutkimuksen tulos ei ollut mitenkään yllätys. Hänen mielestään tulos vastaa ranskalaisen yhteiskunnan kehitystä ja sitä, että katolinen usko on jo vuosikymmeniä ollut eroosion kynsissä. Lenoir sanoo, että tuo kirkon arvon heikkeneminen ei näy pelkästään käytännössä ja jäsenmäärissä, vaan myös uskon tasossa.
Tämä on asia, joka minua kiusaa vuosi vuodelta enemmän. Joulu on yhtä kulutushelvettiä, kilkettä ja kalketta, vihaisia kyynärpäitä kassajonoissa, tungokseen asti täysiä kauppoja, joissa soivat joululaulut nupit kaakossa, kimalletta, säihkettä, välkettä, you name it!
Pari vuotta sitten mä tein työn, joka on nimeltään Riisuttu Joulu. Se kertoo siitä, kuinka mä haluaisin sulkea itseni maailmasta ihan kokonaan joulukauden ajaksi. Mä en kestä sitä häsläämistä. Kyllä mullakin kuusi on (tai oli vielä 2 tuntia sitten, mutta nyt se on tiputtelemassa neulasiaan parvekkeella), mutta siihen se jääkin. Otin sen pääasiassa lasten iloksi.
Kuka OIKEASTI muistaa joulun varsinaisen merkityksen??? Sen alkuperäisen? AJATTELE, miten TÄRKEÄÄ jollekin on, että laatikot on pöydässä tismalleen hienosti, kristallit kiiltää, joululohi paistettu viimmesen päälle ja kinkkuasiaa on koko suvun kanssa soiteltu ja vatkattu jo marraskuusta lähtien. WHAT’S THE POINT?!
W H A T I S T H E P O I N T ? ? ? ?
Joulu on ihanaa aikaa, mutta ilman kaikkea tuota kuorruketta. Kattokaa mitä sen alta löytyy! Se on vähän niinkuin joulukuusi: se on koristeltu säihkeellä ja tuikkeella, on hilettä ja palloa, kimallusta ja vaikka mitä. Sen kaiken alla on kuitenkin maailman kaunein jälki: Jumalan käden jälki, paljas, kaunis kuusipuu.
Samalla tavoin Jeesuksen syntymä ja elämä on suorastaan raiskattu kaiken kaupallisuuden alttarille. Yleensä en käytä näin karskia kieltä, mutta näin mä tunnen. Se on kamala tunne. Tässä pari kuvaa tekemästäni “pöntöstä”, sekä linkki tarkempaan selvitykseen.
Psa.130:5-6
Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.
(klikkaamalla isompi kuva)
säilyy.
ja reaaliajassa niin sanottuina “lähiopetustunteina” netin kautta. Palvelua ei tarvitse ostaa heti, vaan voit ensin ilmottautua kokeilukurssille, jotta tiedät miten homma hoituu. Tästä sisään, tervemenoa: HebrewOnline.Com 
