KULMAKIVI?

Tänään tuli Uskonkirjat sivustolta Päivän Sana, joka oli Apostolien teoista se paikka, jossa puhuttiin kulmakivestä, jonka rakentajat oli hylänneet. Mua on aina (tai siis kaikki tän reilun kolme vuotta, jonka olen asiasta tiennyt) ihmetyttänyt, että mitä toi juttu oikein tarkottaa. Se kuulostaa tosi oudolta.  Vähän aikaa sitten joku Raamatun opettaja jossain kertoi “kulmakiven” käytännön merkityksen historiassa. Täs on se Raamatun kohta ja sitten selitys, mikä se kulmakivi oikeasti oli.

Apt.4:11-12 Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”    

Jep. Eli joku opetti, että toi “kulmakivi” liittyy pyramideihin ja niiden rakentamiseen. Kulmakivi oli se, joka lykättiin viimiseks sinne pyramidin huipulle ja se oli kaikkein tärkein kivi, koska se ikään kuin piti pyramidin sivut yhdessä. (Tää on nyt siis mun tulkinnan varassa, että olen ymmärtänyt ja että muistan oikein sen opetuksen.) Mutta nyt mäkin siis tajuan tuon jakeen merkityksen paremmin, “hyvähyvä” huusivat lapset ja taputtivat karvaisia käsiään.

KASVA AIKUISEKSI!

heh, osuva sanonta aina silloin tällöin…. Tässä aamulla katselin (tai oikeastaan kuuntelin, kun valmistelen kiireellä näyttelyä, eikä ole paljon aikaa tuijotella telkkaria.) ykköseltä “Elämä käsissä” sarjaa ja sieltä tarttui korvaan seuraava lause: “Growing up is growing apart”.

 Well well well. Toi on ihan totta ihmiselämässä. Kun nuori aikuistuu, on ihan normaalia, että se samalla kasvaa tiettyyn pisteeseen erilleen omista vanhemmistaan ja itsenäistyy. Ilman tuonkaltaista erilleenkasvamista kukaan meistä ei pärjäisi omillaan.

Mulle tuli kuitenkin heti mieleen, että Jumalan kanssa meillä on asia aivan päinvastoin! Mitä tiiviimmin ja useammin me ollaan Jumalan läsnäolossa, sitä vahvemmin me kasvetaan hengelliseen aikuisuuteen. Sitä tiukempaan me saadaan kiinnitettyä juuremme. Hengellisen lapsuuden aika on juurien asettamista Kristus-kallioon . Kun pohjatyö siltä osin on tehty, on aika alkaa kasvu kohti hengellistä aikuisuutta.

On monia uskovia, jotka ovat unohtaneet kristillisyyden tarkoituksen ja ovat jääneet polkemaan paikoilleen . Tuskin kukaan haluaa enää nelikymppisenä pyöriä äitinsä helmoissa ja asua äidin ja isin peräkammarissa! (No joo, etelä-eurooppalaisia miehiä ei lasketa!) Saman voi siirtää hengelliseen kasvuun ihan suoraan. EIKS OLIS SAIRAAN TYLSÄÄ JOS EI OLIS MAHDOLLISUUTTA KASVAA HENGELLISESTI YLÖS PÄIN!!! Mitä suurimmalla todennäköisyydellä en viittis olla hihhuli ollenkaan. Itse asiassa mulla on olohuoneen pitkällä seinälläkin yksi ainoa “taulu” muistuttamassa, että omaa hengellistä kasvuaan ei pidä unohtaa: jae Paavalin kirjeestä roomalaisille.

Room.12:2 “Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”

HURJA MUODONMUUTOS

Tiistaisin tulee nelosella “Hurja muodonmuutos”-ohjelma. Viime viikolla  toisena muuttujana oli mies, joka oli ilmetty “Peräkylän Elvis” .  Hänelle tehtiin mm. nenän korjausleikkaus, uudet istutettavat hammaskuoret, uusi tukka (siis leikkaus ja väri), dieetillä ja kuntoilulla uusi kroppa ja sen päälle uudet kuteet. WAU!!!

Mulle tuli mieleen, että jos joku olis sanonut sille 16 vuotiaalle puoliksi kaljulle ja puoliksi inkkaripunkkarille, että “sä tuut uskoon ja susta tulee ihan hihhulipehmo”, niin varmaan mä olisin ensin nauranut pilkallisesti ja sitten kironnut päin lättyä. Mutta niin vaan kävi! En mä nytkään mikään pehmo ole  , mutta täyden muodonmuutoksen kyllä kävin läpi entiseen elämääni verrattuna. Se muodonmuutos ei kuitenkaan täysin selity sillä, että ikää on tullut ainakin toinen mokoma lisää.

Kumpa ihmiset tajuaisivat, miten kaikki muuttuu kun Jeesus tulee sun elämään! Mua turhauttaa ihan sikana se, että ei ole mitään keinoa, jolla ne kokemukset voisi oikeesti välittää jollekin. Ne vaan pitää itse kokea. Mä ajattelin sillon aikoinaan, et olis “ihan kiva” olla uskossa, et jos pääsis vaiks taivaaseen, mut mä en viitti ku se on niin sairaan tylsää. Little did I know! Nyt mua lähinnä harmittaa, että vuosikymmeniä olin laput silmillä enkä tajunnut, että maailman kovin tyyppi KOSKAAN on Nasaretin Mies!