Oletko joskus saanut lohduttaa ihmistä, joka todella on epätoivoinen ja kokee, että Jumala on oikeasti hänet hylännyt vaikeuksien keskelle? Se olotila on kaikkea muuta kuin mukava ja siitä on huumori kaukana, mutta siihenkin liittyen luin tänään Jobin kirjasta jotain, joka taas laittoi nauramaan ääneen!
Mä olen aina tuonut julki huumoria, jota Raamatusta löytyy. (Ja sitähän löytyy, Jumala on myös huumorimiehiä ja sitä paitsi Hänen huumorinsa osoittaa LOISTAVAA tilannetajua ihan arkielämässäkin joskus! ) Eli Job oli mies (siis oli oikeasti lihaa ja verta, ei pelkkä paperilla poukkoileva fiktiivinen hahmo), joka joutui todella koetukselle. Hän menetti kaiken, koska Jumala meni hänestä takuuseen saatanalle, että hän ei kääntäisi selkäänsä Luojalleen.
Jossain vaiheessa, kun Job oli ollut tosi “paisteessa”, vähän niin kuin parilassa, hän parahti Jumalalle: 
Job 7:19 “Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?”
Siis ou nou! 
Jos me tiedettäis kuinka TARKKAAN Jumala tietämällä tietää kaiken mitä me tehdään ja ajatellaan, niin me todennäköisesti oltais helpottuneita muutaman kuukauden tai vuoden “lomasta”, jonka saisimme olla pois suurennuslasin alta. Toisin sanoen, kertokaa KAIKILLE jotka luulevat jääneensä paitsi Jumalan huomiota, että ne ei voi edes nielasta tyhjää niin, että Jumala ei olisi siinä! 
Toisaalta en lupaa, ettenkö silloin tällöin kesän aikana kirjoittaisi tähänkin, asiaahan riittää kyllä. Näyttelytöiden edistymistä voi seurata tuolla 
