TUUNAUSTAUKO

Ajattelin heittää ilmoitusluontoisen asian, että tähän blogiin tulee nyt todennäköisesti enemmän tai vähemmän taukoa. Ensi syksyksi olen suunnitellut näyttelyä ja täytyy alkaa keskittää tämä “hengellinen työskentely” vähäksi aikaa siihen suuntaan, että on sitten mitä näytellä! Toisaalta en lupaa, ettenkö silloin tällöin kesän aikana kirjoittaisi tähänkin, asiaahan riittää kyllä. Näyttelytöiden edistymistä voi seurata tuolla Gospel Minit -blogissani. Rukouksin saisi muistaa kaikenkaikkiaan, olisin siitä kiitollinen.

KASVA AIKUISEKSI!

heh, osuva sanonta aina silloin tällöin…. Tässä aamulla katselin (tai oikeastaan kuuntelin, kun valmistelen kiireellä näyttelyä, eikä ole paljon aikaa tuijotella telkkaria.) ykköseltä “Elämä käsissä” sarjaa ja sieltä tarttui korvaan seuraava lause: “Growing up is growing apart”.

 Well well well. Toi on ihan totta ihmiselämässä. Kun nuori aikuistuu, on ihan normaalia, että se samalla kasvaa tiettyyn pisteeseen erilleen omista vanhemmistaan ja itsenäistyy. Ilman tuonkaltaista erilleenkasvamista kukaan meistä ei pärjäisi omillaan.

Mulle tuli kuitenkin heti mieleen, että Jumalan kanssa meillä on asia aivan päinvastoin! Mitä tiiviimmin ja useammin me ollaan Jumalan läsnäolossa, sitä vahvemmin me kasvetaan hengelliseen aikuisuuteen. Sitä tiukempaan me saadaan kiinnitettyä juuremme. Hengellisen lapsuuden aika on juurien asettamista Kristus-kallioon . Kun pohjatyö siltä osin on tehty, on aika alkaa kasvu kohti hengellistä aikuisuutta.

On monia uskovia, jotka ovat unohtaneet kristillisyyden tarkoituksen ja ovat jääneet polkemaan paikoilleen . Tuskin kukaan haluaa enää nelikymppisenä pyöriä äitinsä helmoissa ja asua äidin ja isin peräkammarissa! (No joo, etelä-eurooppalaisia miehiä ei lasketa!) Saman voi siirtää hengelliseen kasvuun ihan suoraan. EIKS OLIS SAIRAAN TYLSÄÄ JOS EI OLIS MAHDOLLISUUTTA KASVAA HENGELLISESTI YLÖS PÄIN!!! Mitä suurimmalla todennäköisyydellä en viittis olla hihhuli ollenkaan. Itse asiassa mulla on olohuoneen pitkällä seinälläkin yksi ainoa “taulu” muistuttamassa, että omaa hengellistä kasvuaan ei pidä unohtaa: jae Paavalin kirjeestä roomalaisille.

Room.12:2 “Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”

RIISUTTU JOULU

Huokaus. Tämänpäiväisessä Aujourd’hui en France -lehdessä oli artikkeli, jossa mittailtiin joulun merkitystä ranskalaisille. 49% vastanneista koki joulun ennen kaikkea perhejuhlana, 21% koki sen erityisesti lasten juhlana, 16 % pitää sitä vain kaupallisena tapahtumana ja vain 14% ranskalaisista ajattelee, että joulu on hengellinen juhla. 14 prosenttia!!!

Artikkelissa on haastateltu Le Monde des religions -julkaisun päätoimittajaa Frédéric Lenoiria, joka sanoo, että tutkimuksen tulos ei ollut mitenkään yllätys. Hänen mielestään tulos vastaa ranskalaisen yhteiskunnan kehitystä ja sitä, että katolinen usko on jo vuosikymmeniä ollut eroosion kynsissä. Lenoir sanoo, että tuo kirkon arvon heikkeneminen ei näy pelkästään käytännössä ja jäsenmäärissä, vaan myös uskon tasossa.

Tämä on asia, joka minua kiusaa vuosi vuodelta enemmän. Joulu on yhtä kulutushelvettiä, kilkettä ja kalketta, vihaisia kyynärpäitä kassajonoissa, tungokseen asti täysiä kauppoja, joissa soivat joululaulut nupit kaakossa, kimalletta, säihkettä, välkettä, you name it!

Pari vuotta sitten mä tein työn, joka on nimeltään Riisuttu Joulu. Se kertoo siitä, kuinka mä haluaisin sulkea itseni maailmasta ihan kokonaan joulukauden ajaksi. Mä en kestä sitä häsläämistä. Kyllä mullakin kuusi on (tai oli vielä 2 tuntia sitten, mutta nyt se on tiputtelemassa neulasiaan parvekkeella), mutta siihen se jääkin. Otin sen pääasiassa lasten iloksi.

Kuka OIKEASTI muistaa joulun varsinaisen merkityksen??? Sen alkuperäisen? AJATTELE, miten TÄRKEÄÄ jollekin on, että laatikot on pöydässä tismalleen hienosti, kristallit kiiltää, joululohi paistettu viimmesen päälle ja kinkkuasiaa on koko suvun kanssa soiteltu ja vatkattu jo marraskuusta lähtien. WHAT’S THE POINT?!

W H A T    I S    T H E    P O I N T ? ? ? ?

Joulu on ihanaa aikaa, mutta ilman kaikkea tuota kuorruketta. Kattokaa mitä sen alta löytyy! Se on vähän niinkuin joulukuusi: se on koristeltu säihkeellä ja tuikkeella, on hilettä ja palloa, kimallusta ja vaikka mitä. Sen kaiken alla on kuitenkin maailman kaunein jälki: Jumalan käden jälki, paljas, kaunis kuusipuu.

Samalla tavoin Jeesuksen syntymä ja elämä on suorastaan raiskattu kaiken kaupallisuuden alttarille. Yleensä en käytä näin karskia kieltä, mutta näin mä tunnen. Se on kamala tunne. Tässä pari kuvaa tekemästäni “pöntöstä”, sekä linkki tarkempaan selvitykseen.

Psa.130:5-6

Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

      

(klikkaamalla isompi kuva)